Hyvää huomista Vihreät!

Eduskuntavaaleista on kulunut nyt puoli vuotta. Tämä kirje on suunnattu sekä vihreille että teille 2283 helsinkiläiselle, jotka äänestitte minua kevään eduskuntavaaleissa. En ole teitä unohtanut ja rannalle jäämisestä huolimatta toteutan vaalilupauksiani vihreiden puoluevaltuuskunnassa. Viime aikoina on suoraan sanoen tuntunut, että vaikutusvaltaa asioihin on saman verran kuin jos istuisin eduskunnassa. Missä muussa puoleessa on näin?

Asioita olisi monia, mutta haluan nostaa kaksi asiaa yli muiden: kiertotalouden ja puoluekentän murroksen.

KIERTOTALOUS ON UUSI PERUSKOULU

Suomen peruskoulua saavutaan ihailemaan kaikista maailman kolkista ja pedagogeillemme levitetään punaista mattoa, mihin he ikinä menevätkin. Astuessamme joskus 2030-luvulle, toivon suomalaisen kiertotalousosaamisen olevan samassa asemassa maailmalla. Talvisodan ihmeen kaltainen, taloutemme kasvuun siivittävä ekologinen rakennemuutos olisi aidosti mahdollinen. Mutta sitä ei tule, jos emme ensin ymmärrä, mikä on vihollisemme. Sen nimi on lineaarinen talous, jolla tarkoitetaan talousjärjestelmää ja kasvua, jotka perustuvat luonnonvarojen kulutukseen.

Olin pari viikkoa sitten puoluevaltuuskunnan kokouksessa. Aloitin juuri 2-vuotisen kauteni ja kokous oli kauden ensimmäinen. Paikalla myös kolme ministeriämme. Kerroin jo valintavaiheessa keskittyväni kiertotalousperiaattein toimivan markkinatalouden tuomiseen vihreän politiikan ytimeen. Perustelin kokouksessa kiertotalouden merkitystä ministereillemme ja valtuuskunnan jäsenille. Olen iloinen, että viesti on mennyt hienosti läpi.

Kiertotalous nimittäin tulee — halusimme tai emme. Mutta kuinka reiluilla pelisäännöillä se tulee, ja jääkö Suomi katsomoon odottamaan, mitä tälle pohjoiselle reunamarkkinalle talouden uusjaossa jää? Vai olemmeko se maa, joka onnistuu yhdistämään internetiin kytkeytyneen maailman, kiertotalousperiaatteet ja yrittäjyyden aivan uudella tavalla? Tässä Suomella on kaikki mahdollisuudet, joista ikinä voimme unelmoida. Muutosta mahdollistamassa ovat korkea digitalisaation penetraatio, oikeusvaltio, markkinatalouden oikeudellinen kehikko ja korkea koulutustaso.

Kaiken lisäksi työvoimavaltainen ja vahvan vientipontentiaalin omaava kiertotalous ratkaisisi myös taloutemme kestävyysvajeen, jos me vain niin haluamme. Economystä on tulossa circunomy — olkaamme muutoksessa kuskin paikalla.

Ennakkotietona sinulle. Olemme vihreissä käynnistämässä ehkä kaikkien aikojen kunnianhimoisinta ohjelmatyötä. Sen nimi on ”Reilu muutos”. Kyseessä on talouden systeemistä muutostarvetta konkretisoiva, pitkälti talouspoliittinen ohjelma. Olen yksi työryhmän 10:stä jäsenestä. Kiertotalous tulee olemaan vahvasti läsnä. Tähän palaan, kun työ etenee.

ENNUSTEENI PUOLUEKENTÄN MURROKSESTA

Korostan ettei alla oleva edusta kenenkään muun ajattelua kuin omaani. Tämä on keskusteluissa viikoittainen vakioaihe, joten sanon avoimesti oman mielipiteeni, johon (myönnettäköön) kätkeytyy myös toiveita.

Ensinnäkin,
Tulee se päivä, kun maahanmuuttoon liittyviä ongelmia tullaan saamaan parempaan kuntoon. Aika ja todennäköisyys puoltavat tätä kehitystä, koska maailma oppii virheistä. Samalla myös perussuomalaisilta tulee putomaan pohja ja heidän on luotava nahkansa uudelleen. Halla-aho tähän todennäköisesti kykenee, puoluekenttä ei. Jussin johdettavaksi jää porukka, jota ei yhdistä mikään ja jolla ei ole tarjota tosiasiallisia ratkaisuja tai yhteistyökykyä yhteenkään ongelmaan. Viimeistään tuolloin loputkin suomalaiset ymmärtävät, että yksinkertaistettujen totuuksien maailma on vaarallinen maailma.

Kokoomus on suurempien haasteiden edessä kuin voimme ulospäin nähdä. Puolueessa on tosiasiallisesti seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin tai ilmastonmuutokseen nuivasti suhtautuvia arvokonservatiiveja, mikä on megaluokan ongelma, kun 2000-luvulla syntyneet valveutuneet nuoret astuvat äänestysikään. Sinivihreästi ajatteleva, liberaali kokoomus älykkäine johtohahmoineen tulee kasvamaan ja kuoriutumaan uudelleen, mutta konservatiivisiipi jää eläkkeelle katkeroituneena maailman liian nopeaan muutokseen; keinutuoleissa tulee 2030-luvulle tultaessa istumaan monta kiukkuista konservatiivia, jotka kokevat vahvaa osattomuuden tunnetta nykykehityksestä. Veikkaan että uudistuvan ja omaa segmenttiään puhuttelevan kokoomuksen ytimessä ovat vapaus, vastuu ja ihmisten unelmat.

Keskustan taru saattaa olla lopussa. Se on harmi, koska ytimessä on periaatteessa paljon hyvää. Mutta erityisesti maanviljelijät ansaitsisivat paljon parempaa. Harva nuori enää kehtaa Helsinkiin muuttaessaan kertoa, että koko suku on täynnä keskustalaisia, niin kaukana ovat arvomaailmat ja näkemys Suomen tulevaisuudesta — tai vaikkapa seksuaalivähemmistöjen tasa-arvosta. Suomalaista ruokaa syövien arvot ja visio tulevaisuudesta kulkevat joka päivä yhä kauemmas ruuan tuottajan maailmankuvasta — mikä on harmi.
Pirteänä poikkeuksena kuitenkin Helsingin keskusta, joka alkaa puheenjohtaja Antti Siika-ahon ja ex-ministeri Kimmo Tiilikaisen kautta löytämään kovaa maata jalkojensa alle. Nähtäväksi jää kuunnellaanko heitä puolueen sisällä. Vaikka itse sanonkin, vihreiden maatalouspoliittinen ohjelma on ratkaisukeskeisempi ja innovatiivisempi kuin koko keskustan maatalouspolitiikan 2000-luvun saavutukset. Voit vaikkapa kysyä itseltäsi, mitä uutta keskusta on tällä vuosituhannella esittänyt? Jos edes turpeen polttoa ei saada aisoihin, mitä muutakaan heiltä voidaan odottaa? Keskusta käytännössä yhtyy kuoroon, jonka mielestä kaiken tulee jatkua kuten ennenkin. Edunvalvontapuolueen viitan alle kätkeytyy säilyttäjä, ei uudistaja. Uudistuakseen keskustalaisten tulisi ymmärtää menneisyyden olevan koulu eikä vankila. En usko että he onnistuvat.

RKP on edelleen kielipolitiikan vanki. Helpoin tie olisi kääntää keskustelu ruotsin kielen asemasta Suomen kilpailueduksi pohjoisessa yhteistyössä, ja samalla vähentää periaatteellista kielikeskustelua. Tässä tarvitaan ISO TEKO, jos muutos halutaan viestiä. Sosiaaliliberaali ajattelumalli ja fiksut hahmot johdossa puhuttelisivat uskoakseni jopa 30% äänestäjistä, mutta haaste on puolueen brändissä enemmän kuin itse asioissa tai ihmisissä. Itse olisin voinut aikanaan liittyä RKP:een, jos ruotsin kielen opiskelu olisi innostanut enemmän.

SDP:n ongelma on tunkkainen imago, joka ei puhuttele nuoria. Puolueen dynaaminen pää vuotaa vihreisiin ja kyselyitä liittymisestä taitaa olla lähes jokaisen vihreän vaikuttajan sähköpostissa. Kytkös puolueen päärahoittajaan, ammattiyhdistysliikkeeseen, on edelleen haaste asioiden kokonaisvaltaiselle uudistamiselle, tai edes niistä puhumiselle. Ns prekariaattia koskeva ongelma on heiltä täysin ratkaisematta. Oikeistodemareilla taas olisi paremmat mahdollisuudet vihreissä.

Kristillisten kohtalosta jokainen voi päätellä ihan itse. Etenkin jos puolue antaa Päivi Räsäsen kiusata seksuaalivähemmistöihin kuuluvia nuoria mitä rumimmilla sanakäänteillä pitkin sosiaalista mediaa. Jeesuksen vuorisaarnan etiikka toteutuu paremmin monen muun puolueen politiikassa. Jos KD olisi fiksu, se yhdistyisi keskustaan.

Siispä — Hyvää huomista vihreät!

Tulee kestämään aikaa, kunnes poliittinen kenttä loksahtaa paikoilleen. Itse uskon, että vihreillä on historiallinen mahdollisuus, vihreä momentum. Olisi vihreiltä todellinen kardinaalivirhe asemoitua osaksi poliittista vasemmistoa. Systeeminen muutos on käynnistynyt ja maailmaa tulee tarkastella tulevaisuudesta käsin. Se on yhdistelmä ratkaisuja oikealta ja vasemmalta; rakentaen ihmisille mahdollisuuksia ja turvaverkkoja —mutta ei riippukeinuja, koska kaikki tarvitaan töihin. Tämä yhdistettynä puolueen alkuperäiseen ajatukseen ympäristöpuolueena, on käsillä vihreiden historian suurin mahdollisuus. Kunhan vain muistamme kirkkaasti, ettei maailmassa ole kovin montaa ongelmaa, jota vastuullinen yrittäjyys ei voisi ratkaista — Suomessa on 190,000 dynaamista pienyrittäjää, jotka voidaan kytkeä helposti mukaan osaksi kiertotalousperiaattein toimivaa yhteiskuntaa.

Historia tulee osoittamaan, kuinka oikeaan osuin.

Timppa